Susanne Hellberg

Minun nimeni on Susanne. Työskentelen ja asioin nykyään päivittäin sekä suomen että ruotsin kielellä mutta jos minulle olisi lukioikäisenä sanottu, että tilanne tulisi olemaan tämä, en olisi kyllä todellakaan uskonut sitä. Olen kasvanut täysin suomenkielisessä ympäristössä. 

Olen kuullut ruotsia lähinnä koulussa ruotsin tunneilla ja kesäisin mökkisaarellamme Ahvenanmaan saaristossa sitä kuuli siellä täällä. Isoisäni oli ruotsinkielinen ahvenanmaalainen mutta puhui meille lapsenlapsille suomea. Muistan kun yläkoulussa kamppailin ruotsin kanssa ja harmittelin että miksei faffa voinut puhua meille ruotsia niin tämä olisi helpompaa. Lukiossa ruotsinopettajani kehotti minua vaihtamaan keskipitkään oppimäärään, kun olin niin huono. 

Aika pitkään ajattelin, että en vaan osaa enkä opi ruotsia, kunnes yliopistossa piti ottaa jokin sivuaine ja menin vitsillä ruotsin sivuainepääsykokeeseen ja sain aivan rimaa hipoen opiskeluoikeuden. Opiskelujen ja sen myötä, että elämääni tupsahti ruotsinkielinen puoliso, joka puhui lapsille ruotsia aloinkin kuulemaan ruotsia ja olemaan sen kanssa tekemisissä päivittäin mikä ajan myötä johti siihen, että eräissä suvun kesäjuhlissa huomasinkin, että ei hitsi, minähän osaan ja pystyn osallistumaan keskusteluihin ja pärjään tällä kielellä. 

Siitä vielä joitakin vuosia eteenpäin oli kielitaito kehittynyt siihen pisteeseen, että olen käytännössä kaksikielinen ja pystyn tekemään vaativaa asiantuntijatyötä molemmilla kielillä. Olen todella ylpeä omasta matkastani ja voin todellakin sydämestäni sanoa, että kielen oppiminen on mahdollista, vaikka tietenkin se vaatii työtä ja halua oppia.