Anna Hakala

Vuosikaudet ruotsi oli ihan ok kouluaine. (Pohjan varmaankin loivat viisaat vanhempani, jotka ilmoittivat minut 80-luvun alussa A-ruotsin lukijaksi. Jo silloin he ajattelivat, että englannin oppii anyways.)

Lukiossa sain sattumalta kaverin kautta käsiini Magnus Ugglan CD:n, ja silloin tapahtui jotain. Ymmärsin, mitä Uggla lauloi, ja osasin laulaa mukana! Kuin taikaiskusta ruotsin kieli heräsi eloon. Siitä lähtien musiikki on ollut korvaamaton työkalu minkä tahansa kielen oppimisessa.

Yhtäkkiä tuntui hyvältä ajatukselta alkaa opiskella Åbo Akademissa ja saada kaupan päälle sujuva ruotsi. Ilmaiseksi! Kokonainen kieli! Aika on osoittanut, kuinka viisas päätös se oli: olen useita kertoja saanut töitä ruotsin kielen taitoni ansiosta, puhumattakaan monista upeista ihmisistä ja avaimista kokonaiseen uuteen maailmaan ja kulttuuriin.

Päädyin naimisiin ruotsinsuomalaisen kanssa ja olen oppinut ymmärtämään kaksikielisyyden sitäkin ulottuvuutta. Nyt kasvatan omia lapsia, jotka puhuvat sujuvasti suomea ja ruotsia.

Tässä vaiheessa käytän ruotsia päivittäin työssäni ja monissa muissa yhteyksissä. Ruotsalaista musiikkia kuuntelen joka päivä.