Heidi Ranta

”Mikä salakieli heillä oikein on?” Ajattelin lapsena, kun kuulin kaksikielisten serkkujeni puhuvan ruotsia.

Nimeni on Heidi ja olen kotoisin Varsinais-Suomesta ja kasvoin maaseudulla, jossa kuuli vain suomea. Muistan vieläkin hämmästykseni, kun tajusin serkkuni puhuvan eri kieltä; minäkin halusin oppia tuon salaisen kielen. Kerroin myös äidilleni, että oli epäreilua, että he osasivat jotain, josta minulla ei ollut aavistustakaan.

Innokkuuteni oppia ruotsia ei kuitenkaan kantanut siinä hetkessä pitkälle (olin tuolloin ehkä neli- tai viisivuotias), mutta yläasteella ja lukiossa ruotsi oli yksi lemppareistani. Lukion jälkeen luontaisia mahdollisuuksia käyttää kieltä ei ollut ja se unohtui.

7 vuotta lukiosta valmistumisen jälkeen sain mahdollisuuden aloittaa työt Tammisaaressa, Suomen ruotsinkielisimmässä kaupungissa. Nyt kun katson taaksepäin, oli iso ja rohkea askel aloittaa työskentely siellä silloisella kielitaidollani, mutta ilman sitä en olisi koskaan päätynyt asumaan Ruotsissa.

Mahdollisuus vaihtaa kieltä suomesta ruotsiksi on lahja, jota arvostan erittäin paljon. Se lahja on tuonut mukanaan paljon mukavia asioita. En kadu sitä, että olen opetellut ruotsia, päinvastoin.