Kielilähettiläät mukana Ahvenanmaa-viikolla!

Maaliskuussa 21.3.-25.3.2022 järjestetään Ahvenanmaa-viikko juhlistamaan Ahvenanmaan 100-vuotista itsemääräämisoikeutta. Kielilähettiläät osallistuvat viikkoon aktiivisesti ja tulemme lähettämään kielilähettiläitä, jotka asuvat tai ovat asuneet Ahvenanmaalla vierailuille ympäri Suomen.

Kielilähettiläille Ahvenanmaa on erityisen tärkeä alue, sillä saarella asuu aktiivisten kielilähettiläiden lisäksi satoja potentiaalisia lähettiläitä, jotka ovat löytäneet rakkauden ruotsin kieleen Ahvenmaan kautta tai päinvastoin. Näitä tarinoita haluamme tuoda esille inspiroimaan oppilaita mutta myös jakamaan arvokasta tietoa Ahvenanmaasta.

Kaikki opettajat voivat tehdä tilauksen yhteydessä toivomuksen juuri Ahvenanmaa-viikolle. Pyydämme opettajia kirjoittamaan tilauslomakkeeseen ”Ahvenanmaa-viikko” niin tiedämme, että lähettilästä tarvitaan juuri maaliskuun lopulle. Tilauksia otetaan vastaan nyt ja toivottavasti toimit nopeasti, sillä paikkoja on rajoitetusti!

Tiina Fjellander on yksi kielilähettiläistämme, joka tulee vierailemaan oppilaita Ahvenanmaa-viikon yhteydessä. Alhaalta voit tutustua hänen tarinaansa sekä teksti että podi muodossa. Podista löytyy myös suomenkielinen tekstitys.

Tiinan kielitarina

Hei, 
olen varttunut Satakunnan sydämessä, Laviassa, jossa kaikki puhuivat ainoastaan suomea. Lapsuudessani vierailin kuitenkin muutamia kertoja vanhempieni ruotsinsuomalaisten ystävien luona sekä lomareissuilla Uumajassa. Ennen yläastetta osasin vain kaksi sanaa ja yhden laulun ruotsiksi – tack, vad ja ”Den glider in”. Asenteeni ruotsin kieltä kohtaan oli ympäristöni tavoin negatiivinen ja tietämykseni suomenruotsalaisista täysi nolla. Aloitettuani ruotsin opiskelun pidinkin siitä, se oli helpompaa ja mukavampaa kuin englanti. En kuitenkaan panostanut siihen yhtä paljon kuin rakastamaani venäjään, en ajatellut tarvitsevani ruotsia tulevaisuudessa.

Lukion jälkeen työskentelin kansainvälisessä lähetysjärjestössä ja käytin päivittäin suomea ja englantia. Järjestössä, 19-vuotiaana, tapasin myös ensimmäistä kertaa suomenruotsalaisen. Kun sitten työmatkalla, keskellä Savon metsiä tapasin ensimmäistä kertaa ruotsalaisen mieheni, en ollut käyttänyt ruotsia neljään vuoteen. Tutustuimme englanniksi, mutta meille oli alusta asti selvää, että haluamme oppia toistemme kielet. Hän oli Suomeen muutettuuan alkanut heti opiskella suomea – hän oli jo ennen minun tapaamistani rakastunut tähän maahan ja kansaan.

Ensimmäinen askeleemme oli oppia toisen kieltä sen verran, että pystyisimme ymmärtämään mitä toinen omalla äidinkielellään sanoo. Enkä ikinä unohda ensimmäistä vierailua tulevien appivanhempien luokse; yhtäkkiä minun olisi pitänyt osata selvittää Suomen itsenäistymisen vaiheet – ruotsiksi. Jollain tavalla selvisin. Alkuvuosien englanti tippui pois jossain vaiheessa ja viisitoista vuotta myöhemmin koko viisihenkinen perheemme kommunikoi sujuvasti kahdella kielellä. 

Asuimme yhdeksän vuotta Turussa. Esikoista odottaessani työskentelin ruotsinkielisessä päiväkodissa ja opin erittäin paljon minulle täysin tuntemattomia ruotsinkielisiä lauluja ja leikkejä. Opiskeluvuosinamme Åbo Akademissa ja Turun yliopistossa tutustuimme myös suomenruotsalaisiin ja aivan kuin uusi maailma olisi avautunut; heidän kielensä murteineen, kulttuurinsa ja perinteet.

Ahvenanmaalla olemme asuneet reilut viisi vuotta, yhtäkkiä olenkin kielivähemmistöä ja joudun vaalimaan, ettei oma äidinkieleni ruostuisi. Mutta ilman ruotsia täälläkin moni mielenkiintoinen ovi arjessa ja työelämässä olisi pysynyt kiinni. 

Ruotsin kieli on avannut minulle ovia niin töiden, opiskelujen kuin ystävyyssuhteidenkin parissa. Elän paljolti arkea ruotsiksi. Ruotsin kieli on ollut myös avain Pohjolaan. On rikkaus elää kaksikielisessä maassa!

Dela den här nyheten

#Kielilähettiläät #Språkambassadörerna