Kukka Kiviniemi

Hei! Nimeni on Kukka ja opiskelen tällä hetkellä valtiotieteitä Helsingin yliopistossa, ja samalla teen harjoittelua Kielilähettiläillä. Olen kotoisin Helsingistä ja meillä kotona ollaan aina puhuttu suomea.

Aloitin A-ruotsin opiskelun ala-asteella ja olin siinä aina hyvä koulussa. Kielten opiskelu on aina ollut minulle lähellä sydäntä, mutta olen silti kokenut epävarmuutta ja jännitystä puhuessani niitä. Lukiossa jatkoin pitkää ruotsia ja lopulta kirjoitin sen keskipitkänä. Olen pelannut lähes koko elämäni jalkapalloa ja valmistuinkin ylioppilaaksi Mäkelänrinteen lukiosta. Myönnän, ettei keskittyminen tuolloin ollut täysin koulussa, vaan ennemminkin kentällä. Lukion jälkeen tiesin mitä haluaisin opiskella, mutta en ollut varma missä. Sitten ruotsinopettaja-siskoni ehdotti minulle Svenska social- och kommunalhögskolania ja pääsin sinne sisään.

Olen ollut vaihdossa Ranskassa ja Alankomaissa, joissa olen kehittänyt omia kielitaitojani, varsinkin englantia. Vaikka siellä ei kovin paljoa tullut ruotsia puhuttua, opin silti paljon siitä, miten arvokasta on pystyä puhumaan eri kieliä.

Olen monet kerrat tuskaillut koulussa kieliopin kanssa, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt, kuinka opin vain ja ainoastaan puhumalla. Toivoin heti ensimmäisenä päivänä yliopistossa, että olisin ottanut ruotsin suulliset tehtävät vakavammin ja osallistunut suulliselle kurssille lukiossa. Jatkoin kuitenkin yrittämistä, ja se kannatti.

Toivon, että muutkin nuoret innostuisivat puhumaan enemmän ja unohtamaan virheet, sillä tärkeintä on, että yrittää. Olen oppinut kuinka tärkeää on olla turvallinen ja kannustava ilmapiiri kielten oppimiseen, jossa voi kokeilla ja epäonnistua rauhassa. Oppiminen tapahtuu yhdessä, vaikka se voikin olla aluksi jännittävää.

Olen päässyt opiskelemaan, saanut töitä ja tavannut parhaan ystäväni sen ansiosta, että puhun ruotsia. Meillä on kotona aina kannustettu opiskelemaan uusia kieliä ja uskon, että innostukseni tulee myös osin sieltä. Kun olin lapsi, teimme jokakesäisen retken Tukholmaan, ja se onkin yksi lapsuuteni lempimuistoja.

En olisi ikinä saanut kaikkia näitä mahdollisuuksia opiskeluun ja töihin ilman ruotsia ja sitä uskallusta, jonka löysin. Aina kannattaa uskaltaa ja kokeilla, sillä epäonnistumiset ovat se opettavaisin osa matkaa.