Lina Grönvik

Nimeni on Lina, ja ennen vihasin puhua suomen kieltä! En olisi ikinä uskonut, että oppisin vielä joskus tykkäämään siitä. Minun kieleni ei ole vieläkään täydellistä, mutta se ei haittaa, pystyn silti ilmaisemaan itseäni, tulemaan ymmärretyksi ja juttelemaan suomeksi. Tärkeintä on uskaltaa!

Olen kotoisin Närpiöstä ja kasvanut täysin ruotsinkielisessä ympäristössä. Olen ylpeä närpiöläinen, tykkään meidän murteesta ja pohjalaisesta kulttuurista. Nykyään asun Helsingissä, mutta niin kuin sanotaan: “Man kan ta flickon ur byin, men it byin ur flitchon.” Nuorempana ajattelin, että menettäisin osan suomenruotsalaisuudestani, jos alkaisin puhua enemmän suomea. Mutta kävikin toisin! Suomen kielen ja kulttuurin kautta olen saanut vielä enemmän mahdollisuuksia kertoa omasta suomenruotsalainen identiteetistäni ja samalla monet suomenkieliset ovat voineet harjoitella ruotsia kanssani.

Jo yläasteelta asti olen toivonut joka uutena vuotena, että oppisin suomea. Vietin jopa välivuoden suomenkielisessä kansanopistossa, mutta siellä puhuin ainoastaan englantia… Olen päntännyt sanastoja ja kielioppia, ja monen vuoden jälkeen tajusin, että rohkeus on tärkein asia. Mutta sitä varten pitää myös harjoitella, ja kaikki yritykset ovat auttaneet, myös se vuosi kansanopistossa!

En opi kieliä nopeasti, ja se on ihan ok. Tiedän, että monet tuntevat samoin. Suomenruotsalaisena on mielenkiintoista miettiä, mitä kieltä käyttää eri tilanteissa, ja miten suomen kielen osaaminen vaikuttaa minun identiteettiini.