Pihla Koskelo

 

 Ala-asteella sain kavereita, jotka kävivät ruotsinkielistä koulua. Minusta oli tosi kiinnostavaa, miten joku pystyi puhua vierasta kieltä niin sujuvasti. Yhtenä kesänä saimme loistoidean: hakisin samaiseen ruotsinkieliseen kouluun, joskin osaamatta sanaakaan ruotsia. Kahdeksannella luokalla aloitin opinnot ruotsiksi. Alku oli vaikea, mutta vähitellen aloin ymmärtää enemmän ja enemmän. Vuoden kuluttua pysyin jo mukana opetuksessa, ja kahden vuoden jälkeen pärjäsin jo ihan hyvin. Jatkoin kuitenkin suomenkieliseen lukioon. 

 

Lukion jälkeen muutin Norjaan. Työskentelin siellä neljän sesongin ajan niin Geirangerissa kuin Lofooteillakin. Moni työkaveri puhui ruotsia, mikä auttoi minua kehittämään kielitaitoa entisestään. Samalla opin työn kautta myös norjaa ja englantia. 

 

Ruotsin osaamisesta on ollut minulle paljon hyötyä. Se on tuonut uusia mahdollisuuksia – töitä, ystäviä ja jopa auttanut pääsemään yliopistoon. Pitkä matka on tultu siitä ajatuksesta, etten pysty oppia kieliä, siihen että käytän nyt useita kieliä arjessani ongelmitta. Kielten oppiminen on opettanut minulle, ettei oppimisen tarvitse aina tapahtua kirjoista opiskelemalla. Kieltä voi oppia monilla tavoilla. Tärkeintä on löytää oma mielekäs tapa oppia ja uskaltaa puhua, vaikka kaikki ei menisikään täydellisesti. Se voi viedä yllättävän pitkälle.