Timi Valtonen

Hei! Minä olen Timi 49 v ja puhun ruotsia sujuvasti. Kouluaikanani asenne ruotsin kieltä kohtaan oli monella: ”ihan turha kieli, ei sitä tarvitse mihinkään” ja itse tietysti aloin ajatella samalla tavalla eli tein ruotsin oppimisesta vaikeaa. En panostanut opiskeluun, sain huonoja koetuloksia ja tämä tietysti vahvisti ennakkoluuloani kieltä kohtaan, ihan turha kieli.

Kaikki muuttui kesällä 2008, kun olimme käymässä vaimon ystävien luona Uumajassa. En tiedä, johtuiko se auringonpistoksesta vai ruotsalaisesta juomavedestä, mutta minulle iski ajatus, että haluan oppia puhumaan ruotsia sujuvasti!

Pohja oppimiselle oli olematon, opettajat olivat päästäneet minut lähinnä säälistä läpi antaen kursseista arvosanan viisi. En ole koskaan ollut lukijatyyppi, joten ehdotin vaimolle, että myydään asunto, auto ja muutetaan vuodeksi Ruotsiin. Sain ylipuhuttua vaimon ja hänen tulevaa äitiyslomaansa silmällä pitäen ajankohta olisi täydellinen ”kielikoululle”. Enää oli vain pari käytännön asiaa hoidettavana: myydä asunto ja auto sekä saada töistä vuoden palkaton vapaa ja vielä löytää työpaikka Ruotsista kielitaidottomana.

Monien mutkien kautta päädyin Kiirunaan Elgiganteniin viihde-elektroniikkaosaston myyjäksi. Vaimo hoiti kotona kahta pientä lastamme ja oli puhelin kädessä vastaamassa päivittäin kymmeniin soittoihini, jotka alkoivat hätääntyneellä äänellä: ”Hei, miten mää nyt tämän sanon ruotsiksi…” Sisäinen motivaationi oli kuitenkin kova! Halusin oppia ja pärjätä työssäni, mikä johti yhtenä päivänä vaimon huolestuneeseen puheluun minulle, että olihan kaikki hyvin, kun en ollut soittanut kertaakaan ja kysynyt miten joku asia sanotaan ruotsiksi. Olin murtanut ruotsin kielen koodin!

Vuosi Kiirunassa antoi meille paljon. Saimme uusia ystäviä ja minun itsevarmuuteni koki aimo harppauksen ylöspäin. Kielitaidon lisäksi muuttui asennekin, ruotsi on oikeasti tarpeellinen kieli ja turhia kieliä ei ole edes olemassa. Olisinpa ajatellut kouluaikoinani samoin, enkä niin kuin yleisesti kaveripiirissä ajateltiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.