Vuosikaudet ruotsi oli ihan ok kouluaine. (Pohjan varmaankin loivat viisaat vanhempani, jotka ilmoittivat minut 80-luvun alussa A-ruotsin lukijaksi. Jo silloin he ajattelivat, että englannin oppii anyways.)

Hej! Jag är Niklas Nybom, teaterljuddesigner, ljudkonstnär och språkambassadör. Trots mitt svenskspråkiga namn växte jag upp i en finskspråkig familj i Reso. Men nomen est omen – numera är jag så gott som fullständigt tvåspråkig.

Hei! Minun nimeni on Pasi ja opiskelen viimeistä vuotta luokanopettajaksi. Omaan vahvan taustan jääkiekossa ja toimin nykyään valmentajana. Tykkään pelata vapaa-ajalla erilaisia pallopelejä ja käydä avannossa. Urheilu on siis lähellä sydäntäni.

Nimeni on Kaisa ja olen alun perin kotoisin Lahdesta (eli Lahest). En ollut koskaan tavannut ainuttakaan suomenruotsalaista ennen kuin muutin lukion jälkeen Porvooseen opiskelemaan taidetta. Olin aina opiskellut mielelläni uusia kieliä mutta vasta opiskeluaikanani Porvoossa sain suomenruotsalaisia ystäviä ja uskalsin alkaa puhua ruotsia arkielämässäni.

Moi! Olen Niini ja olen kotoisin pienestä, suomenkielisestä kylästä Pälkäneeltä. Perheeni on suomenkielinen ja pitkään lähin kosketukseni ruotsin kieleen oli isoisäni nuoruudentarinat Pietarsaaresta.

Hej! Jag heter Sinéad Obrey och kommer från Bobäck i Kyrkslätt. Jag växte upp i en tvåspråkig familj med en finlandssvensk mamma och amerikansk pappa, vilket har lett till att jag har både svenska och engelska som modersmål. Grundskolan och gymnasiet gick jag på svenska i Kyrkslätt och Helsingfors.

Mitt namn är Davey van Pas och jag kommer från Nederländerna, landet känt för stroopwafels, tulpaner, träskor, cyklar och kvarnar. Jag lärde mig svenska via Duolingo med roliga meningar som “Jag pratar med en anka” och “Björnen har en tröja på sig.” Appen hjälpte mig mycket, men grammatiken var svår. Därför tog jag lektioner med Patrick, en svensk lärare som älskade mina finlandssvenska uttryck.

Hejsan! Jag heter Mikko Peltomäki och kommer ursprungligen från den tvåspråkiga staden Vasa. Även om jag bodde i Vasa blev svenskan inte en del av mitt liv förrän jag började på en tvåspråkig musikallinje på Lärkkullas folkhögskola.

Nimeni on Verneri Kinnunen ja kasvoin Keski-Suomessa, Jyväskylässä. Mummoni vietti osan lapsuudestaan Vaasassa ja rohkaisi minua jo varhain oppimaan ruotsia. Urheilu on aina ollut iso osa elämääni. Olen pelannut jalkapalloa ja jääpalloa, mutta tärkeimmäksi lajikseni nousi pikaluistelu, jossa kiersin kansainvälisiä kilpailuja Suomen maajoukkueen mukana.

Hei! Olen Pihla Koskelo ja kotoisin Oulusta. Kasvoi täysin suomenkielisessä perheessä. Tuskailin koulussa kielten oppimisen kanssa, ja tuntui siltä, etten tulisi koskaan osaamaan niitä kunnolla. Ala-asteella sain kavereita, jotka kävivät ruotsinkielistä koulua. Minusta oli tosi kiinnostavaa, miten joku pystyi puhua vierasta kieltä niin sujuvasti. Yhtenä kesänä saimme loistoidean: hakisin samaiseen ruotsinkieliseen kouluun, joskin osaamatta sanaakaan ruotsi!

Minun kielireissuni alkoi jo päiväkodissa. Olin kaksikielisessä päiväkodissa, mutta jostain syystä päiväkodin tädit päättivät, että on liian hankalaa puhua ruotsia suomenkieliselle lapselle, vaikka äitini oli pyytänyt heitä puhumaan minulle ruotsia. Vaasassa aloitimme opiskelemaan ruotsia neljännellä luokalla. Heti alusta saakka huomasin pitäväni ruotsin kielestä. Yläasteella hain nuorisovaltuustoon ja tulin valituksi. Siellä oli ihmisiä, joiden äidinkieli oli ruotsi ja siksi meillä oli joitakin kokouksia täysin ruotsiksi.

Synnyin ja kasvoin ensimmäiset parikymmentä vuotta täysin suomenkielisessä ympäristössä Keski-Pohjanmaan maaseudulla. Kiitos innostavien opettajien, tykästyin ruotsin kieleen heti yläasteella. Kynnys käyttää kieltä oli silti lukionkin jälkeen korkea. Jännitin ja väistelin tilanteita. Opiskeluaikana takapakki lisääntyi, kun vietin pitkän aikaa englanninkielisessä ympäristössä. Kielet olivat solmussa.

Hei! Nimeni on Mikael Liimatainen, ja kielimatkani on alkanut kotikaupungistani Kouvolasta, joka on täysin suomenkielinen kaupunki Kymenlaaksossa. Kaupungista, jossa helposti ajattelee, ettei juurikaan törmää ruotsiin ja että olisi viisaampaa laittaa paukkunsa muihin kieliin sen sijaan. Todennäköisyys sille, että joku rakastuisi ruotsin kieleen, on matalampi siellä – mutta välillä metsäpaloon riittää pienikin kipinä.

Hei! Nimeni on Camilla Gabrielsson ja tulen Espoosta, alun perin naapurikunnasta Vihdistä. Rakkauteni kieliin syttyi salamarakkautena ja se on ollut johtava supervoimani työelämässä. Tämän lisäksi ruotsin kieli on tärkeä osa identiteettiäni, sillä vaikka kasvoin täysin suomenkielisessä perheessä, äitini puolelta minulla on ruotsinkieliset juuret.

”Mikä salakieli heillä oikein on?” Ajattelin lapsena, kun kuulin kaksikielisten serkkujeni puhuvan ruotsia. Nimeni on Heidi ja olen kotoisin Varsinais-Suomesta ja kasvoin maaseudulla, jossa kuuli vain suomea. Muistan vieläkin hämmästykseni, kun tajusin serkkuni puhuvan eri kieltä; minäkin halusin oppia tuon salaisen kielen. 7 vuotta lukiosta valmistumisen jälkeen sain mahdollisuuden aloittaa työt Tammisaaressa. Nyt kun katson taaksepäin, oli iso ja rohkea askel aloittaa työskentely siellä silloisella kielitaidollani, mutta ilman sitä en olisi koskaan päätynyt asumaan Ruotsissa. Mahdollisuus vaihtaa kieltä suomesta ruotsiksi on lahja, jota arvostan erittäin paljon.

Tapasin tulevan suomenruotsalaisen vaimoni ensimmäisenä talvenani Helsingissä tammikuussa 1987. Puhuimme aluksi suomea, mutta hänen vanhempiensa, sukunsa ja ystäviensä kanssa puhuin ruotsia alusta alkaen. Päätös oli minun. Vaihdoimme ruotsiin uutena vuotena 1987–88 kuukaudeksi, ja sille tielle jäimme. Olen kommunikoitunut ruotsiksi kaikilla työpaikoillani. Oy ESSO ab:llä puhuin päivittäin kolmea kieltä kuuden vuoden ajan, muissa markkinoinnin ja aikuiskoulutuksen työtehtävissä ruotsia vähintään kerran viikossa eri tehtävissä. Olen myös toiminut suomen kielen opettajana ruotsinkielisissä kouluissa.