Hei! Olen Onni Larri ja alun perin kotoisin Turusta. Jos joku olisi sanonut yläasteella, että ruotsin kieli muuttaisi elämäni, olisin luultavasti nauranut. Ruotsi oli pitkään vain yksi oppiaine muiden joukossa. Mutta lukion viimeisenä vuonna tapahtui jotain, mikä muutti kaiken. Kurssilla nimeltä “Maailmankansalainen” tutustuin samanikäiseen turvapaikanhakijaan, joka oli oppinut sujuvaa suomea vain parissa vuodessa. Hän oli matkustanut neljäntoista maan läpi löytääkseen kodin Suomesta. Ja silti minusta tuntui siltä kuin hän olisi veljeni. Se teki minuun syvän vaikutuksen. Ymmärsin yhtäkkiä, että kieli ei ole vain kokeita varten. Se on silta. Mahdollisuus astua maailmoihin, joita ei muuten pääsisi kokemaan.

Minä olen Päivi Siljamäki, asun Laihialla, Pohjanmaalla. Olen syntynyt Ruotsissa, mutta minä – ja kaikki sukulaiseni – puhuimme siellä suomea. On oikeastaan aika hauskaa, miten voi välttyä ruotsin kieleltä melkein koko elämänsä. Perheeni muutti (takaisin) Suomeen ja menin kouluun Pohjanmaalla. Lukion jälkeen muutin opiskelemaan Vaasaan. Siellä pääsin vihdoinkin kuulemaan ruotsia päivittäin ja aloitin käyttää ruotsin kieltäni niin paljon kun oli mahdollista. Muutaman vuoden kuluttua löysin unelmatyöni ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.

Hei! Olen Vendela ja kotoisin Vaasasta Pohjanmaalta. Kotona puhuimme vain ruotsia ja kävin koko peruskoulun ja lukion ruotsiksi. Koulussa suomen kieli oli minulle hyvin vaikeaa. Minulla oli vaikeuksia muistaa teoriaa ja sanastoa. Ensimmäisen Vaasan Kaupunginteatterissa tekemäni työn jälkeen olen työskennellyt Suomessa lähes vaan suomeksi. En olisi ikinä uskonut, että näin kävisi! Suomen kieleni on kaukana täydellisestä, mutta kynnys uskaltaa puhua on lähes poissa. Olen ylpeä siitä, että olen päässyt suomen kielen kanssa niin pitkälle kuin olen päässyt, ja kaikkein ylpein siitä, että uskallan puhua!

Hei! Minä olen Timi. Kouluaikanani asenne ruotsin kieltä kohtaan oli monella: ”ihan turha kieli, ei sitä tarvitse mihinkään” ja itse tietysti aloin ajatella samalla tavalla eli tein ruotsin oppimisesta vaikeaa. En panostanut opiskeluun, ja tämä tietysti vahvisti ennakkoluuloani kieltä kohtaan, ihan turha kieli. Kaikki muuttui kesällä 2008, kun olimme käymässä vaimon ystävien luona Uumajassa. En tiedä, johtuiko se auringonpistoksesta vai ruotsalaisesta juomavedestä, mutta minulle iski ajatus, että haluan oppia puhumaan ruotsia sujuvasti! Monien mutkien kautta päädyin Kiirunaan Elgiganteniin viihde-elektroniikkaosaston myyjäksi. Vuosi Kiirunassa antoi meille paljon. Kielitaidon lisäksi muuttui asennekin, ruotsi on oikeasti tarpeellinen kieli ja turhia kieliä ei ole edes olemassa. Olisinpa ajatellut kouluaikoinani samoin, enkä niin kuin yleisesti kaveripiirissä ajateltiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Hei, nimeni on Laura Karlsson. Äidinkieleni on suomi ja asun perheeni kanssa Kaarinassa, missä olen myös syntynyt ja viettänyt lapsuuteni. Isäni oli aikoinaan opiskellut ja valmistunut Åbo Akademista ja hän rohkaisi minua oppimaan ruotsin kieltä. Isäni oli myös kansainvälisessa yrityksessä töissä ja matkusti paljon työnsä vuoksi. Hän kertoi aina, kuinka tärkeää on suomalaisena opiskella muita kieliä, jotta pärjää työelämässä. Olen työhakuprosesseissa ollut usein vahvoilla monipuolisen kielitaitoni takia ja erityisesti ruotsinkielentaitoni on ratkaissut loppumetreillä muutaman työpaikan työurani aikana. Vaikka puhe ei aina ole täydellistä, olen silti rohkeasti yrittänyt kommunikoida tilanteeseen sopivalla kielellä.

Olen kasvanut täysin suomenkielisessä perheessä Pohjanmaalla. Kun olin ihan pieni, muutimme seudulle, jolla asui paljon ruotsinkielisiä perheitä. Kotikadultamme löytyi leikkikavereita, jotka puhuivat vain ruotsia – minä vain suomea. Leikin välityksellä opin hienoa murretta – pohjanmaanruotsia – ja leikkikavereitteni puheessa alkoi esiintyä myös suomenkielisiä sanoja. Joka vuosi hiihtolomaviikolla lähdimme paikallisen hiihtokerhomme bussimatkalle Ruotsin tuntureille. Suomenruotsilla pärjäsimme siellä vallan mainiosti. Ruotsin kielen ansiosta minun on ollut helppoa oppia ja käyttää muitakin kieliä: saksaa, tanskaa ja norjaa. Sen ansiosta voin sanoa saaneeni fantastisen elämän, työn, vapaa-ajan ja ystäviä koko Pohjolassa. Jokainen kieli avaa uusia ovia!

Nimeni on Lina, ja ennen vihasin puhua suomen kieltä! En olisi ikinä uskonut, että oppisin vielä joskus tykkäämään siitä. Minun kieleni ei ole vieläkään täydellistä, mutta se ei haittaa, pystyn silti ilmaisemaan itseäni, tulemaan ymmärretyksi ja juttelemaan suomeksi. Tärkeintä on uskaltaa! Olen kotoisin Närpiöstä ja kasvanut täysin ruotsinkielisessä ympäristössä. Olen ylpeä närpiöläinen, tykkään meidän murteesta ja pohjalaisesta kulttuurista. Nykyään asun Helsingissä, mutta niin kuin sanotaan: “Man kan ta flickon ur byin, men it byin ur flitchon.”

Hei, minun nimeni on Benjamin Bergan, ja olen kasvanut kaksikielisessä perheessä. En kuitenkaan puhunut sitä tavallista kieliparia, suomea ja ruotsia, vaan toinen kieleni oli norja, jota puhuin isäni kanssa. Suomi on aina ollut minun heikkouteni, mutta nyt puhun kuitenkin melkein sujuvasti viittä kieltä ja olen jopa työskennellyt lääkärinä suomeksi.

Hei kaikki! Minun nimeni on Ines Laukkonen ja olen kotoisin Helsingistä. Kaikki alkoi vuonna 2004, kun aloitin kielikylpypäiväkodissa ja sen jälkeen kielikylpyluokalla peruskoulussa. Valitsin sitten suomenkielisen lukion. Vuonna 2021 aloitin opinnot Hankenilla Helsingissä. Ruotsin ansiosta suoritan nyt unelma harjoittelua Tukholmassa. Kieli on avannut minulle monia ovia ja ilman sitä en olisi tässä missä olen tänään.

Suomi oli minulle pitkään pelon ja häpeän kieli. Nimeni on Antonia Henn, nykyään olen näyttelijä ja työskentelen sekä ruotsiksi että suomeksi, mutta lapsena suomen tunnit saivat vatsani solmuun. Tunsin, että en tule ikinä oppimaan. Tämä jatkui koulussa ja vielä aikuisena. Puskin vaivoin läpi suomen tunneista, mutta arjessa pidin kiinni ruotsista. Muutos tapahtui Teatterikorkeakoulussa. Siellä olin ensimmäistä kertaa monikielisessä ympäristössä, ja toisena vuonna meidän piti työskennellä suomenkielisten opiskelijoiden kanssa. Olin kauhuissani – mutta tiesin, että oli aika yrittää.

Moi! Nimeni on Annika Saajakari ja olen kasvanut täysin suomenkielisellä paikkakunnalla suomenkielisessä perheessä. Aluksi ruotsi oli minulle kouluaine siinä missä muutkin. Lukioaikana urheilulukiossa ymmärsin, että haluan opiskella liikunta- ja terveysalaa. Kun aloin tutkia jatkokoulutusmahdollisuuksia, huomasin, että kaikki ammattikorkeakoulut, joissa voi opiskella liikunnanohjaajaksi, sijaitsivat kaukana – paitsi Arcada Helsingissä. Päätin hakea sinne ja kävin kaikki lukioni tarjoamat ruotsin kurssit.

Hei! Olen Kreetta Kiviniemi, olen musikaaliartisti ja kauppatieteiden opiskelija. Olen kotoisin Helsingistä, mutta olen lisäksi asunut muun muassa Göteborgissa sekä Reykjavikissa. Kasvoin suomenkielisessä perheessä, mutta minulle on aina ollut tärkeää oppia eri kieliä. Aloitin ruotsin opiskelun ala-asteella ja menestyin kieltenopinnoissa, mutta minua jännitti vieraiden kielten puhuminen.

Minä en tule ikinä käyttämään ruotsia elämässäni. Näin ajattelin yläasteella ja lukiossa. En tykännyt ruotsista ollenkaan. Nimeni on Jaan Siitonen ja olen kotoisin Espoosta. Keskiarvoni ruotsin kielessä oli 5,5. Valmistuin Tapiolan lukiosta keväällä 2007. Kesästä 2007 alkaen olen puhunut ruotsia joka päivä. Mitä tapahtui?

Moi! Olen Sonja, alun perin Helsingistä täysin suomenkielisestä perheestä ja suvusta. Kielikertomukseni ruotsin parissa alkoi yläasteella B-ruotsilla, samoin kuin niin monen muunkin suomenkielisen suomalaisen. Kouluaikoina minulla ei ollut sen suurempaa kiinnostusta ruotsin kieltä kohtaan, mutta kaikki muuttui vuonna 2018, kun muutin Madridiin. Tämä saattaa kuulostaa hieman erikoiselta – miten Madridissa oppii ruotsia?

Hei, olen asunut Norjassa pitkään ja minulla on sekä Norjan että Suomen passi. Kerron mielelläni oman tarinani, mutta kerron myös Norjasta ja norjan kielistä, jotta opiskelijat ymmärtäisivät, että ruotsi avaa ovia paitsi Ruotsissa ja ruotsinkielisissä osissa Suomea, myös Norjassa ja Tanskassa.

Olen Nina Smeds ja juureni ovat Pohjanmaalla, mutta vartuin Espoossa. Nykyään asun Korsnäsissä, Pohjanmaalla. Suomen kielen taito on avannut minulle monia ovia. Olen muun muuassa työskennellyt asiakaspalvelussa sekä suomenkielisessä koulussa, toiminut kielikahvilavetäjänä sekä vetänyt omaa kieliprojektiani eKlasstandemissa. Korostan aina keskusteluissa, että tärkeintä on olla rohkea ja uskaltaa puhua – virheistä huolimatta.