Kielitarina

Tapasin tulevan suomenruotsalaisen vaimoni ensimmäisenä talvenani Helsingissä tammikuussa 1987. Puhuimme aluksi suomea, mutta hänen vanhempiensa, sukunsa ja ystäviensä kanssa puhuin ruotsia alusta alkaen. Päätös oli minun. Vaihdoimme ruotsiin uutena vuotena 1987–88 kuukaudeksi, ja sille tielle jäimme. Olen kommunikoitunut ruotsiksi kaikilla työpaikoillani. Oy ESSO ab:llä puhuin päivittäin kolmea kieltä kuuden vuoden ajan, muissa markkinoinnin ja aikuiskoulutuksen työtehtävissä ruotsia vähintään kerran viikossa eri tehtävissä. Olen myös toiminut suomen kielen opettajana ruotsinkielisissä kouluissa.

Minun nimeni on Susanne. Työskentelen ja asioin nykyään päivittäin sekä suomen että ruotsin kielellä mutta jos minulle olisi lukioikäisenä sanottu, että tilanne tulisi olemaan tämä, en olisi kyllä todellakaan uskonut sitä. Olen kasvanut täysin suomenkielisessä ympäristössä. Opiskelujen ja sen myötä, että elämääni tupsahti ruotsinkielinen puoliso, joka puhui lapsille ruotsia aloinkin kuulemaan ruotsia ja olemaan sen kanssa tekemisissä päivittäin mikä ajan myötä johti siihen, että eräissä suvun kesäjuhlissa huomasinkin, että ei hitsi, minähän osaan ja pystyn osallistumaan keskusteluihin ja pärjään tällä kielellä. Olen todella ylpeä omasta matkastani ja voin todellakin sydämestäni sanoa, että kielen oppiminen on mahdollista.

Hei! Olen Onni Larri ja alun perin kotoisin Turusta. Jos joku olisi sanonut yläasteella, että ruotsin kieli muuttaisi elämäni, olisin luultavasti nauranut. Ruotsi oli pitkään vain yksi oppiaine muiden joukossa. Mutta lukion viimeisenä vuonna tapahtui jotain, mikä muutti kaiken. Kurssilla nimeltä “Maailmankansalainen” tutustuin samanikäiseen turvapaikanhakijaan, joka oli oppinut sujuvaa suomea vain parissa vuodessa. Hän oli matkustanut neljäntoista maan läpi löytääkseen kodin Suomesta. Ja silti minusta tuntui siltä kuin hän olisi veljeni. Se teki minuun syvän vaikutuksen. Ymmärsin yhtäkkiä, että kieli ei ole vain kokeita varten. Se on silta. Mahdollisuus astua maailmoihin, joita ei muuten pääsisi kokemaan.

Minä olen Päivi Siljamäki, asun Laihialla, Pohjanmaalla. Olen syntynyt Ruotsissa, mutta minä – ja kaikki sukulaiseni – puhuimme siellä suomea. On oikeastaan aika hauskaa, miten voi välttyä ruotsin kieleltä melkein koko elämänsä. Perheeni muutti (takaisin) Suomeen ja menin kouluun Pohjanmaalla. Lukion jälkeen muutin opiskelemaan Vaasaan. Siellä pääsin vihdoinkin kuulemaan ruotsia päivittäin ja aloitin käyttää ruotsin kieltäni niin paljon kun oli mahdollista. Muutaman vuoden kuluttua löysin unelmatyöni ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.

Hei! Olen Vendela ja kotoisin Vaasasta Pohjanmaalta. Kotona puhuimme vain ruotsia ja kävin koko peruskoulun ja lukion ruotsiksi. Koulussa suomen kieli oli minulle hyvin vaikeaa. Minulla oli vaikeuksia muistaa teoriaa ja sanastoa. Ensimmäisen Vaasan Kaupunginteatterissa tekemäni työn jälkeen olen työskennellyt Suomessa lähes vaan suomeksi. En olisi ikinä uskonut, että näin kävisi! Suomen kieleni on kaukana täydellisestä, mutta kynnys uskaltaa puhua on lähes poissa. Olen ylpeä siitä, että olen päässyt suomen kielen kanssa niin pitkälle kuin olen päässyt, ja kaikkein ylpein siitä, että uskallan puhua!

Hei! Minä olen Timi. Kouluaikanani asenne ruotsin kieltä kohtaan oli monella: ”ihan turha kieli, ei sitä tarvitse mihinkään” ja itse tietysti aloin ajatella samalla tavalla eli tein ruotsin oppimisesta vaikeaa. En panostanut opiskeluun, ja tämä tietysti vahvisti ennakkoluuloani kieltä kohtaan, ihan turha kieli. Kaikki muuttui kesällä 2008, kun olimme käymässä vaimon ystävien luona Uumajassa. En tiedä, johtuiko se auringonpistoksesta vai ruotsalaisesta juomavedestä, mutta minulle iski ajatus, että haluan oppia puhumaan ruotsia sujuvasti! Monien mutkien kautta päädyin Kiirunaan Elgiganteniin viihde-elektroniikkaosaston myyjäksi. Vuosi Kiirunassa antoi meille paljon. Kielitaidon lisäksi muuttui asennekin, ruotsi on oikeasti tarpeellinen kieli ja turhia kieliä ei ole edes olemassa. Olisinpa ajatellut kouluaikoinani samoin, enkä niin kuin yleisesti kaveripiirissä ajateltiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Hei, nimeni on Laura Karlsson. Äidinkieleni on suomi ja asun perheeni kanssa Kaarinassa, missä olen myös syntynyt ja viettänyt lapsuuteni. Isäni oli aikoinaan opiskellut ja valmistunut Åbo Akademista ja hän rohkaisi minua oppimaan ruotsin kieltä. Isäni oli myös kansainvälisessa yrityksessä töissä ja matkusti paljon työnsä vuoksi. Hän kertoi aina, kuinka tärkeää on suomalaisena opiskella muita kieliä, jotta pärjää työelämässä. Olen työhakuprosesseissa ollut usein vahvoilla monipuolisen kielitaitoni takia ja erityisesti ruotsinkielentaitoni on ratkaissut loppumetreillä muutaman työpaikan työurani aikana. Vaikka puhe ei aina ole täydellistä, olen silti rohkeasti yrittänyt kommunikoida tilanteeseen sopivalla kielellä.

Olen kasvanut täysin suomenkielisessä perheessä Pohjanmaalla. Kun olin ihan pieni, muutimme seudulle, jolla asui paljon ruotsinkielisiä perheitä. Kotikadultamme löytyi leikkikavereita, jotka puhuivat vain ruotsia – minä vain suomea. Leikin välityksellä opin hienoa murretta – pohjanmaanruotsia – ja leikkikavereitteni puheessa alkoi esiintyä myös suomenkielisiä sanoja. Joka vuosi hiihtolomaviikolla lähdimme paikallisen hiihtokerhomme bussimatkalle Ruotsin tuntureille. Suomenruotsilla pärjäsimme siellä vallan mainiosti. Ruotsin kielen ansiosta minun on ollut helppoa oppia ja käyttää muitakin kieliä: saksaa, tanskaa ja norjaa. Sen ansiosta voin sanoa saaneeni fantastisen elämän, työn, vapaa-ajan ja ystäviä koko Pohjolassa. Jokainen kieli avaa uusia ovia!

Nimeni on Lina, ja ennen vihasin puhua suomen kieltä! En olisi ikinä uskonut, että oppisin vielä joskus tykkäämään siitä. Minun kieleni ei ole vieläkään täydellistä, mutta se ei haittaa, pystyn silti ilmaisemaan itseäni, tulemaan ymmärretyksi ja juttelemaan suomeksi. Tärkeintä on uskaltaa! Olen kotoisin Närpiöstä ja kasvanut täysin ruotsinkielisessä ympäristössä. Olen ylpeä närpiöläinen, tykkään meidän murteesta ja pohjalaisesta kulttuurista. Nykyään asun Helsingissä, mutta niin kuin sanotaan: “Man kan ta flickon ur byin, men it byin ur flitchon.”

Hei, minun nimeni on Benjamin Bergan, ja olen kasvanut kaksikielisessä perheessä. En kuitenkaan puhunut sitä tavallista kieliparia, suomea ja ruotsia, vaan toinen kieleni oli norja, jota puhuin isäni kanssa. Suomi on aina ollut minun heikkouteni, mutta nyt puhun kuitenkin melkein sujuvasti viittä kieltä ja olen jopa työskennellyt lääkärinä suomeksi.